Työhönvalmennuksen vaellus

Työhönvalmennus on kuin vaellus tunturierämaassa: lähdetään seikkailuun, löydetään selkeitä polkuja, kiivetään vastamäkeen, vedetään happea, laskeudutaan, noustaan taas hampaat irvessä, vilvoitellaan ja päästään päämäärään voittajafiiliksen kera. Jannen kanssa olemme välietapissa. Olemme seikkailleet niin rakkakivikossa kuin mitä mielenkiintoisimmissa maisemissa.

Matkamme alkoi reilu vuosi sitten Jannen opiskellessa lähihoitajaksi. Ensimmäinen harjoittelu oli juuri keskeytynyt haasteiden takia. Janne harkitsi opintojen keskeyttämistä ja paluuta aiemmalle alalleen, vahtimestariksi. Päädyimme kuitenkin siihen, että Janne jatkoi opintojaan työhönvalmennuksen tuella.

Harjoittelu starttasi hienosti. Onnistunut yhteispalaveri Jannen, hänen opettajansa ja työharjoittelupaikan edustajansa kanssa johti sopimukseen viikoittaisista tapaamisista ja siitä, että minuun sai olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Janne nautti harjoittelusta ja koki ihmisten auttamisen omaksi alakseen. Näyttöviikon lähestyessä alkoi haasteita kuitenkin ilmetä. Vaikka olimme kaikki tukena, tuli valitettavasti vastaan se jyrkin ylämäki. Jouduimme pysähtymään. Harjoittelu keskeytyi ennen näyttöviikkoa. Samalla päättyivät myös opinnot pitkän harkinnan jälkeen.

Opintojen päättyminen oli raskas hyväksyä. Janne oli nähnyt tulevaisuutensa lähihoitajana ja työntekijänä. Nyt hän oli taas näköalattomassa tilanteessa. Epäonnistumisen tunne ja paluu työttömäksi lannistivat hänet. Janne sanojensa mukaan koki kaiken olevan sekaisin ja itsetunnon olevan nollissa. Hän ei uskonut enää kykenevänsä eikä kelpaavansa mihinkään työhön. Talvi kului eksyksissä, emme edenneet missään mihinkään suuntaan.

Psykiatrisen moniammatillisen tiimin ideasta seuraava etappi oli toimintakyvyn kartoitus. Tästä alkoi Jannen itsetunnon palautuminen. Motivaatio työn etsimiseen heräili. Työllisyyden kuntakokeilun omavalmentajan kanssa ehdotimme Jannelle kuntouttavan työtoiminnan työelämään tähtäävää kurssia. Yhteistyössä valmennustalon työvalmentajan kanssa kartoitimme vahtimestarin työpaikkoja. Yksi ehdotus oli Jannelle mieleinen.
Siitä lähti retkemme huikea matka kohti seuraavaa välietappia. Kutsu työpaikkahaastatteluun oli suuri riemun aihe. Sovimme treffit juna-asemalle ja vaelsimme yhdessä pienen jännityksen saattelemana työpaikalle. Haastattelu sujui loistavan hyvin ja päättyi parhaaseen tulokseen: suulliseen työsopimukseen ja vahtimestarin töiden aloittamiseen kesän jälkeen. En voinut estää ilon kyyneleiden tirahtamista silmäpielestä. Yhteisellä paluumatkalla olimme sekaisin ilosta ja sovimme, että ennen töiden aloitusta käydään juhlakaffeilla.

Nyt syksyllä yhteinen matka jatkuu. Tästä alkaa maisemaosuus eli itse työ ja työhönvalmennus siinä rinnalla. Mitä se sitten tuo tullessaan, sitä odotamme innolla ja jännityksellä.

Kirsi Holm, kirjoittaja on IPS-työhönvalmentaja HUSin tiimissä