Uusimmat artikkelit

21.1.2022
Tukea löytää sopiva reitti ja sopiva tasapaino Hanna aloitti työt henkilökohtaisena avustajana syyskuussa -21. Idea… Lue lisää
19.1.2022
MONIAMMATILLISUUTTA METSÄSTÄMÄSSÄ, RAJAPINTOJA RAKENTAMASSA Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa asiakkaat on kohdattava kokonaisvaltaisesti. Asiakkaat ovat hoidossa sairauksien ja… Lue lisää
17.1.2022
Etuuksien saajasta verojen maksajaksi – palveluiden pirstaleisuus tulevaisuuden soten haasteena Vakaviin mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden… Lue lisää
14.1.2022
Toimijuuden tukemista sekä roolien ja palveluiden räätälöintiä TE-toimiston IPS-työhönvalmentajana Työskentelen IPS-työhönvalmentajana sekä valmennuksessani olevien henkilöiden… Lue lisää
22.12.2021
IPS-TYÖHÖNVALMENNUKSELLA ON SAAVUTETTU ERINOMAISIA TULOKSIA HUS Psykiatrian ja Uudenmaan TE-toimiston IPS-aluepilotissa on yhdeksän ensimmäisen kuukauden… Lue lisää
Blogi

Työllistyminen IPS-työhönvalmennuksen tuella

Hanna oli ensimmäisten joukossa, jotka keväällä 2021 aloittivat IPS-työhönvalmennuksessa HUS Psykiatrian ja Uudenmaan TE-toimiston IPS-aluepilotissa. Tässä juttusarjassa Hanna jakaa kokemuksiaan IPS-työhönvalmennuksesta omasta näkökulmastaan.

”Olen äärimmäisen tunnollinen ja kiltti. Olen myös aika hyväntahtoinen, yritän ajatella kaikesta positiivisesti, vaikka vitsailenkin, että pessimisti ei pety. Myönteisellä asenteella olen päässyt pitkälle.”, Hanna kertoo ja jatkaa ”Olen tosin aika kova jännittäjä. Vaikka pahimmasta olen päästy yli, jännitän kyllä vieläkin kovasti, etenkin jos on jotain kaavoista poikkeavaa tai menen uuteen työpaikkaan.”

Perhe ja eläimet ovat Hannalle äärimmäisen tärkeitä. Hän tapaa läheisiään paljon sekä leipoo ja valmistaa ruokaa äitinsä kanssa mielellään. Perheessä on useita koiria, joiden kanssa Hanna lenkkeilee päivittäin useamman kilometrin verran. Hän asuu itserakentamassaan talossa, jonka puutarha ja kasvihuoneet myös pitävät vuoden ajan mukaan liikkeellä.

Koulutuksiltaan Hanna on kehitysvammaisten hoitaja ja pieneläinhoitaja. Työkokemusta on vuodesta -94 alkaen sekä ammattinimikkeiden mukaista että ABB:ltä ja erilaisista tehdastöistä. Oman talonsa lisäksi Hanna on rakentanut ystävänsä kanssa hirsimökin. Viime vuosien ajan Hanna on toiminut HUSin kokemusasiantuntijana ja asiakasraadissa sekä tehnyt vapaaehtoistyötä Suomen Punaiselle Ristille (SPR) ja agilitykilpailuissa ratahenkilönä. Hänellä on SPR:n henkisen tuen koulutus ja päivystäjän kurssi käytynä.

Toivoa IPS-työhönvalmennuksesta

Hanna on juuri saanut uuden työpaikan IPS-työhönvalmentajan tuella. Edellisestä hän jäi pois vuonna 2012. Lähes 10 vuotta hän oli kuntoutustuella. ”Tänäpäivänä en enää mieti sairauttani päivittäin. Otan lääkkeet, mutten välttämättä edes ajattele mihin niitä otan.” Hanna toteaa. Työtä hakiessa ja yhteiskunnassa toimiessa Hanna on kuitenkin joutunut kokemaan, että hänet nähdään sairausnimikkeen kautta, ”Kun sairaus tulee esille, huomio kiinnittyy siihen eikä siihen kuka minä olen.”, Hanna huokaisee.

Hannan elämässä on ollut jaksoja, jolloin hän itsekkään ei olisi voinut kuvitella tekevänsä koskaan enää töitä. Nyt kontrastit osastohoitojaksojen aikaiseen vointiin tuntuvat valtavilta. ”En päässyt moneen viikkoon edes ulos. Fokus oli ihan perusasioissa. Ja kun lopulta pääsin kotiin, olisin halunnut takaisin osastolle, sillä siellä minulla oli turvallinen olo. En osannut olla kotona. Jännitti lähteä ihan vaan kauppaan autolla. Ja nyt jos ajattelee tätä elämää… Menen pitkin kyliä ja olen töissä.”

Hanna kertoo IPS-työhönvalmentajan, Marikan tukeneen häntä ennen kaikkea siinä, että on uskonut Hannan mahdollisuuksiin. ”Marika on ihan huippu! Minä välillä lannistuin, että en minä mitään työpaikkaa saa, kun olen tämmöinen. Marika on jaksanut tsempata, että ’…kyllä saat. Kyllä me sulle sopiva työ löydetään.’ Ja nyt kun sain, hän tukee minua aloittamaan pienin askelin ja työvuorojen suunnittelussa.”, Hanna toteaa.

Uuden työn aloittaminen luonnollisesti stressaa ja aiheuttaa epävarmuutta. Hanna on kokenut IPS-työhönvalmentajan konkreettisen tuen todella hyvänä ”Marika on oikeasti tosissaan siinä, että saamme asiat järjestymään. Olo on aivan erilainen, kun olemme jutelleet huolistani kahvikupin ääressä. Luotan häneen ja mikä parasta, hetkittäin voidaan jutella ihan muita asioita.”

Oman kokemuksensa Hanna haluaa jakaa, jotta myös muut uskoisivat mahdollisuuksiinsa. ”Haluan kertoa, että voi selvitä. Alussa on tietenkin edettävä pienin askelin ja se vaatii sisua ja luonnetta, että ei anna periksi. Haluan, että kokemukseni olisi esimerkki siitä, että sairaudesta huolimatta voi elää hyvää elämää.”