Uusimmat artikkelit

27.1.2023
IPS-työhönvalmentaja työnantajan tukena TE-toimiston tiimissä IPS-työhönvalmentajana toimiva Minna Stelter kokee työnsä palkitsevana erityisesti kahdesta syystä,… Lue lisää
13.1.2023
Onko kaikilla mahdollisuus työhön? Osatyökykyisten työllisyydestä on puhuttu pitkään, mutta ajan saatossa termit ovat vaihdelleet.… Lue lisää
30.12.2022
Tiedän, että pärjään. Elämä kantaa! Hanna on nyt käynyt töissä reilusti yli vuoden. IPS-työhönvalmennusta on… Lue lisää
16.12.2022
Hiomaton timantti Kun kaksi vuotta sitten aloitin IPS-työhönvalmennuksessa, minulla ei ollut suuria odotuksia. Itseluottamukseni ja… Lue lisää
2.12.2022
Ellei valmennus etenekään niin kuin Strömsöössä? Joskus IPS-työhönvalmentaja löytää paikkansa helposti valmennettavan tukena ja matka… Lue lisää
Blogi

Tiedän, että pärjään. Elämä kantaa!

Hanna on nyt käynyt töissä reilusti yli vuoden. IPS-työhönvalmennusta on takana puolitoista vuotta. Tavatessamme työhönvalmennus on loppusuoralla, sen päättymiseen on vain muutama viikko.

Hanna kertoo kokevansa, että vaikka ihmisiä tulee ikävä, tarkoittaa valmennuksen päättyminen hyvää. ”Olen sulatellut asiaa elokuusta asti. Olen valmis. Kaikki loppuu aikanaan ja uusia juttuja tulee tilalle.” Erityisesti Marikaa Hannan tulee ikävä. Hanna ja Marika ovat puolentoistavuoden ajan tehneet tiiviisti, lähes viikoittain, yhteistyötä. Siinä ajassa ehtii tutustumaan ihmiseen ja juttelemaan vaikka mistä, ”Kaikesta villasukista ja perheestä kiinalaiseen ruokaan”, Marika naurahtaa.

Ennen mukaan lähtöä Hanna kertoo epäilleensä työhönvalmennuksen onnistumista. ”Ajattelin, että ei tästä kuitenkaan mitään tule. Ymmärrän nyt, että en aiemmin ehkä ollut valmis. Omahoitaja joutui puhumaan mua ympäri pitkään, jotta lähtisin mukaan IPSään. Onneksi lähdin.”

Muutosta ajatuksissa alkoi tapahtua, kun Hanna huomasi, että Marika toisiaan tarkoitti, että työpaikka löytyy ennemmin tai myöhemmin. ”Mä olin se, joka tarvitsi mietintäaikaa.”, Hanna naurahtaa, ”…ja kun mulla alkuun oli se pakkomielle päästä sinne kauppaan… ja kun aina tuli takapakkeja, niin ajattelin, että ei.” Myös silloin, kun Marika ehdotti avustajan töiden hakemista Hanna oli empiväinen. Työpaikkailmoituksiin tutustuessa hän kuitenkin huomasi kiinnostuvansa, koska työ näyttikin monipuolisemmalta kuin pelkältä hoivalta. ”Sit laitettiin se hakemus ja kun olin valmis, löytyi se työ. Ja kun tajusin mikä se duuni on, niin ajattelin että ’voi vitsit!’ Ja nyt tiedän, että ei voisi olla mulle parempaa duunia!”

Hanna kertoo muuttuneensa työn myötä. ”Musta on tullut sosiaalisempi, iloisempi. Mulla on nykyään paljon voimakkaita ilon ja onnen tunteita. Aamulla saatan istua terassilla aamukahvilla ja mua hykerryttää hyvästä olosta. Mitä sitä muuta voisi toivoa?” Hanna pohtii ja jatkaa hetken päästä ”Jos elämällä on tarkoitus, niin se on olla yhteiskunnallisesti tärkeä. Työ on tärkeää, ei siitä pääse, oli se sitten minkälaista tai minkä kestoista työtä tahansa. Tuntuu, että oon muiden ja omissa silmissä arvokkaampi, kun käyn töissä. Eihän sen niin tulisi olla, sillä mitä väliä siitä on käykö töissä vai ei, mutta luulen että se kuuluu yhteiskunnalliseen ajatukseen.”

Säännöllinen palkka tuo helpotusta arkeen. ”Joulua odotellessa voin kertoa, että tili tuli ja tili meni, kävin jouluostoksilla ja nyt ainakin on lahjoja.”, Hanna nauraa. ”Nyt voin maksaa ylimääräisiä juttuja, mihin mulla ei aikaisemmin ollut varaa. Mun tehtävä on myös turvata äidin ja miehensä mahdollisimman hyvä vanhuus. Yritän auttaa heitä kaikin mahdollisin keinoin. Koen mun tehtäväksi myös olla täysillä täti isolla T.llä sisarusten lapsille.”

Eihän sitä tiedä, jos se joskus muuttuu. Nyt kaikki on vaan niin hyvin.”

Merkittävintä Hannalle on ollut Marikan järkkymätön tuki. ”Marika näytti, että hän on tosissaan ja mua varten. Ja kun me enemmänkin tutustuttiin, ei jäänyt epäselväksi se, että halusin tai en, niin mulla on kohta työpaikka.”, Hanna nauraa.

Hannan suunnitelma sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä on yksinkertaisesti jatkaa työssä. ”Tiedän, että pärjään. Työhön liittyvät asiat hoidan esihenkilöni kanssa. On todella tärkeä olla hyvä yhteys esihenkilöön” Hanna sanoo, todeten lopuksi ”Mulla ei ole tunnetta, että jäisin tyhjän päälle. Päinvastoin mulla on vahvasti tunne, että elämä kantaa.”